100 vuotta aamiaisten historiaa

Maaseudun ja kaupungin ero

1900-luvun alussa kaupunkien ja maaseudun aamiaistottumuksissa oli suuri ero. Maalla noustiin varhain ja syötiin siksi useampia aterioita. Aamukahvi juotiin ennen lehmien lypsyä tai sen jälkeen, ja kello 8 tai 9 syötiin runsas aamiainen. Aamiainen saattoi koostua suolasillistä, makkarasta ja juustosta leivän päällä, kahvista sekä mahdollisesti ruis- tai kaurapuurosta. Kaupungeissa aamiaiset olivat yksinkertaisempia – ne koostuivat tavallisesti leivästä ja juustosta tai hillosta sekä kahvista tai teestä.

Maalla ja köyhemmissä kaupunkilaistalouksissa syötiin yleensä samanlainen aamiainen viikon jokaisena päivänä, mutta vauraampien kaupunkilaisten sunnuntaiaamiainen oli hieman erilainen. Siinä saattoi olla tuoretta leipää leipurilta, löysiä munia, juustoa ja hilloa. Paistetuista munista ja pekonista tuli arvostettu lisä sunnuntain aamiaiseen.

Corn Flakes tulee pöytiin

1930-luvulle asti ruisleipä oli tavallisin leipä aamiaispöydissä. Sen jälkeen se alkoi korvautua vaalealla leivällä. Ruumiillisen työn tekijöiden aamiaispöydässä oli usein ruis-, kaura- tai ohrapuuroa ja maitoa. Hyvällä onnella puurossa oli voisilmä tai hieman margariinia. Kun tekninen kehitys toi naiset työelämään 1950- ja 1960-luvulla, aamiaistavat muuttuivat. Kaurapuuro, Corn Flakes ja vastaavat ruoat tarjottiin maidon kanssa, ja ne voitiin näin saada pöytään nopeasti. Nykyään kaikki perheenjäsenet valitsevat haluamansa aamiaisen laajasta valikoimasta.

Kansainvälinen aamiaisruoka

Aamiaisruoat vaihtelevat  maasta toiseen. Pohjois-Euroopassa ne ovat tavallisesti runsaita, mutta Etelä-Euroopassa voidaan tyytyä nauttimaan kuppi kahvia ja hieman leipää.